Banaaninviljelyä kestävästi Pohjoismaissa

Banaaninviljelyä kestävästi Pohjoismaissa

Tukholmassa asuva vesistrategi Björn Oliviusson on ollut koko ikänsä akvaarioharrastaja, joka on myynyt niin kaloja kuin vesikasveja. Harrastuksesta on osin tullut työ, sillä biologiksi valmistunut ja Kuninkaallisen teknilllisen korkeakoulun tutkija tutkii nyt akvaponiviljelyä. Se on systeemi, jossa viljellään kasveja ja kalaa suljetussa vedenkierrossa.

– Systeemi on kuin suuri akvaario, kemiallinen ja biologinen toiminta on molemmilla sama. Kala-altaiden ravinnepitoinen vesi johdetaan kasveille, jossa vesi taas puhdistuu ja se johdetaan uudelleen kalojen käyttöön. Systeemiin tarvitsee lisätä jonkin verran vettä haihtuvan tilalle ja kaloille rehua.

Banaaneita tomaattien sijaan

Oliviusson kokeilee akvaponi-viljelyä Bergan luonnontieteellisen lukion yhteyteen rakennetussa lasista iglua muistuttavassa kasvihuoneessa. Hän on ottanut oppia Ruotsin akvaponi-edelläkävijältä, Peckas naturodlingar-yritykseltä, jossa viljellään kirjolohta ja tomaatteja Härnösandissa.
– Tomaatteja viljellään, koska niistä on paljon tietoa. Minun kupolimaisen kasvihuone oli kuitenkin liian kuuma niille kesäisin enkä halunnut myöskään kirjolohia, joten päädyin kokeilemaan jotain muuta, Oliviusson kertaa.

Lajeiksi valikoituivat banaani ja kaakaopuu, sillä ne kestävät kasvihuoneen lämpötilaa hyvin. Oliviussonin riemuksi banaaneilla oli muitakin hyviä puolia, ne ovat itsepölyttyviä, kestävät tuhohyönteisiä eikä taimia tarvitse uusia, kukkineiden versojen tilalle kasvaa uusia.
– Työmäärä vähenee ja tuotanto kasvaa. Yhdestä versosta tulee 26 – 32 kiloa banaaneita. Madeiralla tulee sama määrä samassa ajassa, joten meillä on saatu aikaan samat olosuhteet.

Oliviussonin kala-altaissa ei ui kirjolohia, vaan tilapiaa, joka on tuotettu omista poikasista ja joka kestää hyvin sairauksia. Kalanviljely maalla vähentää ympäristövaikutuksia, kuten rehevöitymistä ja ylikalastusta. Esimerkiksi Usassa, Australiassa, Etelä-Afrikassa ja Israelissa on jo kaupallista akvaponiviljelyä. Tanskassa tuotanto on jo viisi kertaa suurempaa kuin Ruotsissa. Oliviusson uskoo sen yleistyvän maissa, joissa kalanviljelyä täytyy siirtää maalle loiseläinten tai sairauksien vuoksi  tai joissa kärsitään vesipulasta.

Kiinnostus on herännyt

Suomessa ja Ruotsissa asenteet ovat kuitenkin vielä osin skeptisiä, koska täältä puuttuvat kokemukset. Kiinnostus on kuitenkin herännyt. Oliviussonin kasvihuone on rakennettu vuonna 2013 ja kävijöitä on ollut siitä lähtien 12 000.

– Tällaisia paikkoja on vähän, ja olemassa olevissa tuotetaan hyvin spesifistä tietoa. Akvaponiviljelyyn ryhtyminen vaatii toki resursseja ja on siksi isoille tiloille helpompi ottaa kokeiluun kun pienten. Toisaalta itse viljely ei sitten ole niin kallista ja esimerkiksi banaanit tarvitsevat vähemmän työvoimaa kuin tomaatit. Oliviusson vieraili Närpiössä Pohjanmaan kalatalousryhmän ja sen yhteistyökumppaneiden järjestämässä seminaarissa, jossa haettiin inspiraatiota kasvihuoneviljelijöille.

– Kasvihuoneissa voisi kokeilla esimerkiksi vitamiinipitoisten, eksoottisten lajien viljelyä ja jatkaa tuotekehitystä niitä jalostamalla, vinkkaa Oliviusson.

Ja kuka tietää, tässä  voisi olla mahdollisuus tuottaa vaikka ananasta kotimaisuusasteen lisääntymistä tavoitteleville pitsaketjuille.

 

Teksti ja kuva: Kirsi Tikkanen