Kyrönmaan kylien timantteja metsästämässä

Kyrönmaan kylien timantteja metsästämässä

Kyrönmaan kylien timantit on Yhyres ry:n tämän vuoden lähimatkailukampanja. Pyysimme kylien asukkaita ja yhdistyksiä ilmoittamaan meille käyntikohteita, kuten uimarantoja, laavuja tai patikkareittejä. Saimme lähes 40 yleishyödyllisen tahon ylläpitämää kohdetta, jotka kokosimme www.yhyres.fi-osoitteesta löytyvään karttaan. Karttaa ei poisteta kesän jälkeen, vaan sinne voi edelleen ilmoittaa uusia kohteita.

Testasimme itse näistä kohteista muutaman, poimimme ne sattumanvaraisesti ja täytyy myöntää, että kartalla oli itsellekin uusia paikkoja. Aluksi suuntasimme Kotikonnulle (Katilantie) Isoonkyröön. Olipa yllätys, kun keskeltä peltomaisemaa saavuttiin pienelle lammelle, jonka ympärillä kaartelivat lokit ja jota ympäröivät kalliot. Rannassa oli sekä kota että laavu, joten tämä on erinomainen paikka lähteä piknikille sileille kallioille istumaan tai kodalle grillaamaan.

   

Seesteisistä tunnelmista jatkettiin kiehtovalle ja mystiselle Leväluhdan uhrilähteelle (Leväluhdantie 70). Sinne kulkee muutaman sadan metrin mittainen metsäpolku, itse lähde sijaitsee keskellä peltoja ja alue on rajattu punaisella aidalla. Leväluhdan kalmistossa arvellaan olevan noin sata vainajaa rautakauden ajalta.  Nykypäivänkään tutkimuksenkaan avulla ei tiedetä kaikkea Leväluhdan historiasta. Kalmistosta löytyneet luut ovat poikkeuksellisen hyvin säilyneitä, koska ne ovat olleet uppoutuneena hapettomaan saveen. Leväluhdassa on lähde, joka keväisin pulppuaa punaisena. Aitauksen keskellä on nyt kesäkuumalla rusehtava lammikko, muinaismuisto keskellä nykyaikaista maalaismaisemaa, jossa pendolinot välillä suhahtelevat ohi Vaasa-Seinäjoki-radalla. Kontrasti on mielenkiintoinen ja vaikka päivä on aurinkoinen, on paikalla erityinen, salaperäinen tunnelma. Maa kätkee sisäänsä salaisuuksia, joita ei vieläkään ole onnistuttu selvittämään.

Isossakyrössä testasimme lopuksi vielä Isonkyrön Ylipään metsästysseuran uuden Roukkion laavun (Napuen kylätie, noin 5,5 km valtatieltä). Sinne pääsee autolla, joten kohde on helposti myös liikuntaesteisten saavutettavissa. Tie tuntuu tosin jatkuvan ja jatkuvan ja vähän jo epäilyttää, ollaanko eksyksissä, kunnes laavu onkin ihan tien vieressä. Paikka on erittäin siisti, siellä on jopa makkaratikut valmiina eväsretkeä varten. Ympärillä lainehtivat kesäkuun lopun vihreänä lainehtivat pellot ja paljon muuta ei kuulukaan kuin tuulen humina.

 

Vähänkyrön puolella ajamme keskustan tuntumassa olevaan Savilahti-taloon (Merikaarrontie 5). Miljöö jo itsessään on idyllinen, Kyrönjoki virtaa vieressä, kahvit voi nauttia ulkorakennuksessa olevassa Cafe Kanttorilassa ja sitten pistäytyä rannassa katsomassa lampaita tai valita kolmesta museosta mieleisensä. Savilahti-talon yläkerrassa on koulumuseo, yksi huone on jätetty luokkahuoneeksi ja siellä on vanhaa opetukseen liittyvää esineistöä.  Onhan talossa ennen toiminut koulu. Padeihin ja älytauluihin tottuneille lapsille on kokemus nähdä esimerkiksi entisajan mustekyniä. Uusin museoista on pläkkyrimuseo Fyrry ja Vähänkyrön kirkon kupeessa sijaitsee kotiseutumuseo, jonne pääsee oikopolkua pitkin Cafe Kanttorilasta.

Retken lopuksi valitsemme umpimähkään kohteen Laihialta. Päädymme vain kivenheiton päähän kolmostieltä Rudon kylän Töylin laavulle (Praskintie). Laavulle ei ole aivan helppo löytää, täytyy ajaa suoraan Praskintietä eteenpäin peltotielle eikä seurata itse vasemmalle kääntyvää päätietä. Laavu sijaitsee metsäkaistaleen reunassa, maisema levittäytyy pelloille ja kolmostien tasaisen hurinan erottaa kyllä, mutta silti saa hetken olla omassa rauhassa, luonnon keskellä.

Aina ei todellakaan tarvitse lähteä kauas, saadakseen pienen tauon arjesta. On hienoa, että Kyrönmaalta löytyy näin paljon lähinnä kunnan tai täysin vapaaehtoisvoimin ylläpidettyjä paikkoja ja että ne ovat meidän kaikkien käytössä.

Kiertämällä näitä kohteita ja lähettämällä niistä kuvat sähköpostiin: maija.rintamaki@yhyres.fi, osallistut uniikkien Leader-emalimukien arvontaan. Yksi käyty kohde on yksi arpa ja kilpailuaikaa on syyskuun loppuun saakka.

 

teksti ja kuvat: Kirsi Tikkanen