Perttu Perälälle maatila on yritys, joka vaatii monipuolista osaamista

Perttu Perälälle maatila on yritys, joka vaatii monipuolista osaamista

Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla haettiin viime vuonna vain 21 kappaletta nuoren viljelijän aloitustukea. Sitä voi saada, kun aloittaa viljelijänä ensimmäistä kertaa ja on alle 41-vuotias. Laihialainen Perttu Perälä 25, astuu Naskalin maatilan isännän saappaisiin helmikuussa, kun hänen isänsä Jouko luopuu tilanpidosta ja omistus siirtyy Pertulle. Hänestä tulee tilan 12. isäntä. Isännän saappaisiin astuminen ei pelota Perälää, vaan hän sanoo pitävänsä haasteista.

– Aika pitkään on ollut selvillä, että minä jään tilalle, vaikka pikkuveljeni Sampsan kanssa leikittiin yhtälailla lapsuudessa polkutraktoreilla. Välillä mietin, olisiko ala ollut joku muu, mutta sitten hain opiskelemaan agrologiksi. Ensimmäisen vuoden aikana selvisi, että tämä on mukavan monipuolista hommaa ja aion satsata tähän täysillä, Perälä kertoo.

Aloitustuen saaminen edellyttää riittävää osaamista, johon kuuluu myös yritystoimintaan liittyvää koulutusta.
– Uusilla sukupolvilla tämä ei ole mitään talonpoikaistoimintaa, vaan täyttä yritystoimintaa. Talouspuoli pitää hallita ja hommasta pitää jäädä jotain käteenkin. On oltava valmis tekemään suunnanmuutoksia. Opiskelukavereiden kanssa pohdittiin, että emme kutsu itseämme tuottajiksi, jotka tekevät tätä tuottamisen ilosta. Maatila on yritys ja me yrittäjiä.

Naskalin maatilalla lähtökohdat ovat jatkamiselle hyvät, koneet ovat kunnossa, peltoa ja metsää on mukava määrä, mutta lisääkin varmasti hankitaan. Pertun äiti Maaria on tilan ulkopuolella töissä, mutta isä Jouko jatkaa helmikuussa tehtävän omistajavaihdoksen jälkeen Pertun apuna.
– Meillä on hyvä kombo, isä pitää realismin mukana ja hänellä on kokemuspohjaa. Minä puolestani saan miettiä tilan kehittämistä.
Perälä työskentelee myös tilan ulkopuolella karjatalousteknologian myyjänä. Viime kesän kokemusten myötä hän uskoo siihen, että työt ovat sovitettavissa yhteen.
– Tila ei nykyisellään pelkästään elätä, kun on lainoja maksettavana.

Lannoitteita täytyy osata ostaa oikeaan aikaan, koska niiden hinta vaihtelee vuodenajasta riippuen, myös teknistä osaamista ja biologian tuntemista tarvitaan.
– Erityisesti viljelykierto on tärkeä asia. Laihian haasteena on se, ettei täällä ole paljon karjatiloja, jolloin voitaisiin viljellä nurmea, kun ei sitä osteta. Pelkkä voimakas viljanviljely ei tee hyvää maan rakenteelle.
Tilalla viljellään entsyymimallasohraa elintarvikekäyttöön ja se menee lähellä sijaitsevalle Laihian Maltaalle. Vehnä ei ylitarjonnan vuoksi ole kovin kiinnostava ja kauran kysyntä ei heijastu sen hintaan.
– Ruis, valkuaiskasvit ja rapsi ovat ne kasvit, jotka kiinnostavat. Myös yhteistyön lisääminen tilojen välillä ensin ostopuolella ja sitten myynnissä kiinnostaa. Tavoitteena on, että aluksi tuttujen viljelijöiden kanssa mietitään esimerkiksi lannoitteiden ja siementen yhteisostoja, silloin yksi voi tehdä tarjouspyynnöt ja hintaakin saa isommilla erillä alas.

Tulevaisuuden Perälä näkee koko Suomen maatalouden kannalta toiveikkaana:
– 20–30-vuoden aikana Suomen merkitys ruoantuotannossa kasvaa. Esimerkiksi maatalousvoittoisilla alueilla Egyptissä ja Keski-Amerikassa alkaa olla ilmastonmuutoksen vuoksi rutikuivaa ja maat ovat loppuun viljellyt. Viljelyn painopiste siirtyy silloin pohjoisemmaksi.

Perälä harrastaa vapaa-ajallaan luonnossa liikkumista, lenkkeilyä ja kalastamista. Valtatien varrella, mutta oman tilan suojassa pääseekin nopeasti nauttimaan luonnosta. Tuvan ikkunan takana virtaa Laihianjoki ja pihapuiden pöntöissä pesii telkkiä ja joen rannalla saattaa nähdä saukkoja.
– Toisaalta ei haittaa, vaikka tulisi tehtyä 12 tunnin päiviä, vaikka en työnarkomaani olekaan. Työ on niin miellyttävää ja on mukavaa, kun saa paljon aikaan.