Tilan jatkaminen oli Einar Brorsille itsestäänselvyys

Tilan jatkaminen oli Einar Brorsille itsestäänselvyys

Pohjanmaan ELY-keskus myönsi 41 nuoren viljelijän aloitustukea vuonna 2018.
Määrä kaksinkertaistui vuoteen 2017 verrattuna.

 

Brorsin tilalla Vöyrin Lottlaxin kylässä eletään uudenlaista arkea. Vajaa vuosi sitten tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos, kun Einar 26, ja hänen vaimonsa Stina 26, ottivat isännyyden ja ryhtyivät hoitamaan sikoja ja viljelemään ohraa, vehnää ja härkäpapua. Molemmat ovat koulutukseltaan agrologeja, Einar on erikoistunut kasvihuoneviljelyyn ja Stina tuotantoeläimiin.

– Olihan se iso askel, kun yhdessä päivässä pitikin alkaa olla vastuussa kaikesta. Kaikkea ei voi oppia kerralla, vaan vaatii aikansa, että pääsee systeemiin kiinni. On paljon asioita, joista täytyy olla selvillä, ettei mikään mene vikaan, nuoret toteavat.

Einarin vanhemmat muuttivat samassa pihapiirissä sijaitsevaan taloon ja samalla tilalla asuvat myös hänen isovanhempansa. Einarin isä auttaakin yhä mielellään, joten aivan yksin ei nuoren parin tarvitse arjesta selvitä. Einarin kolme ystävää teki myös sukupolvenvaihdoksen viime vuonna. Heidän kanssaan puhutaan paljon haasteista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Pohjanmaan ELY-keskuksen myöntämä nuoren viljelijän tuki on auttanut paljon ja sen avulla on saatu tilanpidolle hyvä alku. Summalla investoitiin sikojen automaattiseen ruoanjakeluun, myös aurinkoenergian hyötykäyttöä mietitään, muuten aiotaan jatkaa maltillisella linjalla investointien suhteen.

– Olemme nyt odottavalla kannalla sen suhteen, siirrymmekö sianlihan luomutuotantoon. Vielä sille ei ole tarpeeksi kysyntää, joten ei kannata vielä lähteä muuttamaan nykyistä sikalaa. Luomu on kuitenkin suunnitelmissamme ja viljelyssä olemme jo luomuun siirtyneet, Einar kertoo.

Siat ja viljely ovat tällä hetkellä hyvä yhdistelmä, sillä pärjää vuoden ympäri. Lainaa on sen verran, mitä sukupolvenvaihdokseen tarvittiin, joten nyt perhe voi rauhassa lähteä viemään arkea eteenpäin.

– Me molemmat olemme halunneet tätä itse, meitä ei ole pakotettu jatkamaan. Parasta on, että työ on vaihtelevaa, saa tehdä töitä eläinten kanssa ja näkee, että siat voivat hyvin. Silloin tietää tehneensä jotain oikein, Stina luettelee.

– Vaikka työtä on paljon, eikä aina ole hauskaa, niin enpä ole koskaan halunnut mitään muuta työtä, Einar lisää.

Stina on kotoisin maitotilalta Purmosta, joten sikalan rutiinien opettelu on vienyt aikansa.

– Meidän yhdessä työskentely on kyllä tähän asti sujunut hyvin, minulla on eräänlainen työssäoppimisvaihe menossa. Toki se auttaa, että olemme molemmat koulutettuja.

Muutakin uutta neljän sukupolven asuttamalla tilalla on. Stinan ja Einarin päiviin kuuluu nyt myös tilan yhdeksännen sukupolven, uudenvuoden aattona syntyneen Walter-vauvan hoito.